Muistoja matkan varrelta

Sharen filosofiasta ja makunautinnoista vastaa hollantilais-
syntyinen Peter Walch. Hänen rakkautensa uokaan heräsi jo
nuoruusvuosina perheen omistamissa ravintoloissa Itävallassa.
Peter kouluttautui kokiksi Salzburgissa ja kävi isänsä "henkistä
ravintolakoulua" Zell am See:ssa. Suuri rakkaus toi Peterin
1980-luvun lopulla Suomeen, jossa hän jatkoi oman
ruokafilosofiansa kehittämistä.

Sharing food together

Perheelläni oli kolme ravintolaa Hollannissa, jonka vuoksi minulla on hurjasti
ruokaan liittyviä kokemuksia siellä viettämältäni ajalta. Se mikä teki minuun
suuren vaikutuksen, on indonesialaissyntyisen äitini ja hänen perheensä
valmistama indonesialainen ruoka ja tapa jolla nautimme siitä aina yhdessä
seurustellen. Nämä yhdessä eletyt hetket olivat varmasti yksi syy antaa
yrityksellemme nimi Share tastes & events.

Hollannin ajoiltani olen omaksunut myös taidon soveltaa erilaisten kulttuurien
ruokailutapoja ja tämä heijastuu Share tastes & eventsin toiminnassa!

Michelin-ravintolassa perheen kanssa

Vuodet 1993 – 1995 vietimme Ruotsissa. Kokemus, jota en varmasti koskaan
tule unohtamaan, on Ravintola Hasselbackenista Tukholmasta. Sain kaksi kertaa
kunnian olla mukana valmistamassa juhla-ateriaa kuninkaalle, kuningattarelle
ja heidän vierailleen. Valmistimme ruokaa kolme päivää 120 hengelle
kymmenen kokin kanssa. Se vasta oli elämys ja kuninkaallinen sellainen.

Toinen asia, joka on painunut Ruotsin vuosilta mieleeni, on ruotsalaisten
tapa nauttia herkuista joulun pitopöydässä. Ravintola Hasselbackenissa
jouluruokaa tarjottiin marraskuun lopulta jouluaattoon saakka aina
torstaista lauantaihin. Kunakin päivänä
oli kolme kattausta ja aina ravintolan
kolmessa kerroksessa.

Michelin-ravintolassa perheen kanssa

Vuoden 2009 heinäkuussa matkustimme perheeni kanssa Ranskassa ja
illastimme Omaha Beachilla eräässä Michelin-tähden ravintolassa. Tutkimme
ruokalistaa, josta vanhin tyttäreni valitsi annoksekseen äyriäislautasen kaikkine
erikoisuuksineen (ja ilman mitään kehotusta). Tämä oli melkoinen yllätys!

Annokset saatuamme seurasin tyttäreni ruokailua ja sain ylpeänä kokki-isänä
todistaa hänen herkuttelevan meren antimilla, jotka jäävät monelta edes
harkitsematta. Lautanen oli pian tyhjä ja ainoastaan osterit jäivät jäljelle.

Tämä illallishetki on jäänyt mieleeni yhtenä
parhaista kulinaarisista kokemuksista
perheeni kanssa!

Herkullisia hetkiä Ranskan maaseudulla

Vietimme perheeni kanssa lomaa Normandiassa kesällä 2009, jonka aikana
asuimme viime vuosituhannella rakennetussa, idyllisessä talossa keskellä
omenapuita, lehmiä ja kanoja. Nautimme paikallisista raaka-aineista ja
valmistimme lomamme aikana herkullisia ruokia yhdessä lasteni ja vaimoni
kanssa. Eräs näistä ruoista oli kokonainen kana täytettynä omenalla, sipulilla,
valkosipulilla, laventelilla, rosmariinilla ja muilla mausteilla. Kana grillattiin
avotulella talomme pihalla ja lopputuloksesta tuli loistava.

Tästä Normandian lomasta olen ottanut vaikutteita
asiakkaillemme tarjottaviin menukokonaisuuksiin,
joissa maistuvat ja tuoksuvat aidot ja
laadukkaat raaka-aineet!

Tiukkaa kuria kokkikoulussa

Opiskelin kokiksi Itävallassa ja muistan elävästi, kuinka joka päivä kokki-
oppilaat asetettiin seisomaan sotilaalliseen riviin tarkastusta varten. Opettajat
kävelivät rivin läpi tarkastaen jokaisen oppilaan kynsiä ja hiuksia myöden.
Jos satuit tuntemaan viivoittimen kosketuksen takaraivollasi, oli hiukset
leikattava – niin pian kuin mahdollista.

Share tastes & eventsin keittiössä vastaava tarkkuus keskitetään raaka-
aineiden ja lopputuloksen laadun tarkastamiseen – opit on siis hienosti
sovellettuna tämän päivän keittiöön!

Isän tarinoita keittiöstä

Isäni varttui sodan jälkeisessä Saksassa ja työskenteli kokkina erään hotellin
ravintolassa. Tuohon aikaan keittiömestarin työpäivä alkoi aamuviideltä hiili-
uunien kuumentamisella. Tämän jälkeen muut kokit saapuivat töihin ja päivä
aloitettiin yhteisellä aamiaishetkellä. Istumajärjestys pöydässä määräytyi
aseman mukaan: parhaalla paikalla istui chef de cuisine, toisena chef
de partie, kolmantena commis de cuisine ja viimeisenä oppipojat. Asema näkyi
myös vaatetuksessa – korkein hattu oli tietenkin chef de cuisinen päässä.

Kun isäni saapui kotiin rankkojen työpäivien jälkeen, hän kertoi kiehtovasti
hotellin keittiön tapahtumista. Näitä tarinoita
kuunnellessani kiinnostukseni keittiöön
ja ruoanlaittoon sai hiljalleen alkunsa!